Lääkkeiden jakelu

Lääkkeet pitää turvata varkauksilta

Huumaaviin lääkeaineisiin liittyvät apteekkiryöstöt näyttävät yleistyvän, joten lääkkeiden laajamittainen varastointi terveyskeskuksissa kasvattaisi niiden varkausriskiä. Ongelma voidaan kuitenkin hallita samaan tapaan kuin pankeissa. Terveyskeskusten lääkerobotit eivät antaisi lääkkeitä vain farmaseuttia uhkaamalla vaan siihen tarvitaan lääkärin määräys. Huumaaville aineille voisi lisäksi olla aina sopivaksi katsottu viiveaika ja lääkerobotillakin niitä olisi vain normaalin päivittäistarpeen verran loppujen ollessa varmassa holvissa. (23.10.2018 Kalevi Salonen)

Lääkejakeluketjun oikaiseminen puolittaa hinnat

Lääkkeiden jakelu on jämähtänyt tilanteeseen, jossa terveydenhuolto muodostui kunnanläkäristä ja apteekista. Silloin työnjako oli selvä: lääkäri hoiti potilaat ja apteekkari valmisti lääkkeet. Nyt lääkkeet valmistetaan lääketehtaissa ja apteekeille on jäänyt käytännössä vain niiden vähittäiskauppa. Monia välikäsiä sisältävän jakeluketjun ylläpitämiseen ei ole enää ainuttakaan syytä.

Pelkistetyssä sotessa lääkkeet kulkisivat vain kahden portaan kautta ja laskutusketjussa olisi vain yksi porras. On helppo ymmärtää, että oikaistu jakelu on tehokkuudeltaan ylivoimainen. Käytännössä ero vielä kertautuu, sillä oikaistussa jakelussa lääkkeet liikkuvat useimmiten koko vuoden tarpeen kattavina erinä, kun taas nykyisessä jakelussa ne muodostavat jatkuvan pientoimitusten virran. (Kalevi Salonen 21.10.2018)

Lääkehuollon logistiikassa tavanomaiset markkinatalouden lainalaisuudet eivät kuitenkaan kaikilta osin päde.

1. Pelkistetyssä tervydenhuollossa valtio hankkisi isoja lääke-eriä ja tekisi pitkäaaikaisia sopimuksia niin, että hyvän ennakoinnin lisäksi lääketehtaalle jäisi toimituksissa myös mahdollisuus joustoon. Näin ollen lääkkeiden hinnan pitäisi laskea. Toisin kuin liike-elämässä yleensä, terveydenhuollossa suuret varastot ovat etu, koska niillä taataan elintärkeät toimitusvarmuus ja kriisivalmius., jotka toteutuisivat pelkistetyssä terveydenhuollossa ylivoimaisesti paremmin kuin nykyisessä lääkkeiden jakelussa.

2. Pienet varastot ovat alttiit häiriöille, kuten on jo koettu. Lisäksi niiden takia tarvitaan jatkuva pientoimitusvirta , jolloin nykyjärjestelmässä toimituskustannukset ovat ainakin kahta kertaluokkaa suuremmat kuin pelkistetyssä terveydenhuoltojärjestelmässä. Suuret varastot sitovat pääomaa, mutta koska varastoilla on myös kriisivalmius- ja toimitusvarmuustehtävä, se ei todellisuudessa ole lisäkustannus vaan kyseessä on erilaisten tarpeiden integrointi mahdollisimman selkeäksi ja taloudelliseksi kokonaisuudeksi.

3. Mitä vähemmän toimitusketjussa on välikäsiä, sitä pienemmät ovat jakeluketjun vaihdanta-, kuljetus- ym.-kustannukset. Terveyskeskusten ja sairaaloiden kautta tapahtuva jakelu lisälääkkeiden hajautetulla jakelulla täydennettynä olisi oleellisesti nykyistä jakeluverkkoa saavutettavampi.

4. Reseptilääkkeiden toimitukset riippuvat pelkästään todellisesta tarpeesta, joten menekki on varsin vakio ja sen kasvattaminen eli markkinointi on julkisessa lääkehuollossa tarpeetonta. Laaja valikoimakaan ei ole tavoite vaan pikemminkin sitä kannattaa taloudellisista syistä pyrkiä rajoittamaan. Siten kohta 4 ei huoltovarmuutta lukuun ottamatta kosketa lääkehuoltoa. (21.11.2018 Kalevi Salonen)

Google Sites

Report abuse